BLUES NEWS 2/2015 (#272)
LEHDEN SISÄLTÖ:
– Bill Sims (kirj. Kari Kempas)
– Erja Lyytinen (kirj. TT Tarkiainen)
– Aija Puurtinen ja Rytmiraide Allstars (kirj. Timo Kauppinen)
– White Knuckles Trio (kirj. Janne Örnberg)
– Ninni Poijärvi & Mika Kuokkanen (kirj. Riku Metelinen)
– Cosmo Jones Beat Machine (kirj. Janne Örnberg)
– Mitch Ryder & The Detroit Wheels (kirj. Pekka Talvenmäki)
– R&B-tenoristit, osa 22: Sil Austin (kirj. Juha Jaakola)
– Curtis Lee (kirj. Pekka Talvenmäki)
– BN lukee sarjakuvia: Love In Vain (kirj. Timo Kauppinen)
– Bluesin hahmoja levyjen valossa, osa 29: Bluesvillen sankarit (kirj. Vesa Walamies)
– Memphis – Mississippin helmi (kirj. Esa Kuloniemi & Pertti Nurmi)
– European Blues Challenge 2015 (kirj. Aimo Ollikainen & Maiju Lasola)
– Seitsemän tuuman taivas! (kirj. Pete Hoppula)
– Muddy Lee Makkonen (Ville Pirinen – Pauli Kallio)
– BN-arkistojen helmiä: Charlies (1968) (toim. P. Hoppula)
– BN käy tapahtumissa (useita kirjoittajia)
– Levytutkailut (useita kirjoittajia)
Tämän numeron toteuttamiseen osallistuivat:
Honey Aaltonen
Aarno Alén
Davide Floreno
Harri Haka
Timo Happonen
Jouni Hyytiäinen
Juha Jaakola
Pauli Kallio
Timo Kauppinen
Kari Kempas
Teemu Keskinen
Jari Kolari
Esa Kuloniemi
Jarkko Kumpulainen
Kai Leivo
Riku Metelinen
Pertti Nurmi
Mikke Nöjd
Aimo Ollikainen
Arto Pajukallio
Ville Pirinen
Jarkko Ravi
Jorma Riihikoski
Jussi Ronkainen
Olavi Rytkönen
Pasi Rytkönen
Pirjo Salminen
Juha Seila
Pekka Talvenmäki
TT Tarkiainen
Vesa Walamies
Janne Örnberg
Vastaava päätoimittaja:
Maiju Lasola
Toimituspäällikkö, taitto:
Pete Hoppula
Painopaikka:
Lönnberg Painot Oy, Helsinki
Lehden pääkirjoitus
Huhtikuussa 2015
Satuinpa tässä pitkänperjantain aamuna Hesaria lukiessani iskemään unenrähmäiset silmäni harvinaisen houkuttelevasti otsikoituun pikku-uutiseen: ”Helpotusta vinyylinhimoon”! Hienoisena pettymyksenä tiedemaailma ei tosin ollutkaan lanseerannut uutta hoitokeinoa tai vasta-aineseerumia meille addikteille vaan ennemmin päinvastoin: artikkelin aiheena olikin uuden käytettyihin levyihin erikoistuneen kivijalkaliikkeen Fresh Carbage Recordsin avaaminen Helsingin Pohjois-Sörnäisiin 4. huhtikuuta. BN-pääkirjoituksissakin välillä sivuamani levykauppojen joukkokato sekä äänitemyynnin laskusuhdanne ovat vakavia asioita, mutta tarkemmin ajateltuna tilanne itselleni rakkaalla keräily- ja 2nd hand -sektorilla ei taida ollakaan aivan niin synkkä kuin uustuotantoon keskittyneillä markkinoilla. Fyysisiin tuotteisiin luottavien harrastajien keskuudessa vinyylidiggareiden suhteellinen osuus kun on yhä merkittävän suuri – ja alati kasvamassa. Levydivarien uskoisi hyötyvän myös vallitsevasta vintage-”villityksestä”, ovathan niin kuvakannelliset vinyylilätyt kuin niiden erilaiset iäkkäät soittopelitkin muiden plus-ominaisuuksiensa ohella myös esteettisiä kodin kaunistuksia.
Suomalaiseen musiikin harrastukseen sekä varsinkin BN-sielunmaisemaan fanaattisluontoinen levynkeräily on liittynyt aina kiinteänä palasena. Erilaiset ”levytysten valossa” -teemoitetut historiikit ja henkilökuvat sekä kaiken kaikkiaan tekstien diskografiaperusteinen lähestymistapa ovat taatusti tuttua kauraa jokaiselle säännöllisemmin lehteä seuraavalle. Vaan mikä oikein lopulta ajaa ihmisraukan tällaiseen – ja vielä ylläpitämään moista hulluutta läpi elämänmitan?
Eräs keräilyvietin näkyvimmistä ilmentymistä ovat levymessut. Eritoten Keski-Euroopassa valtaisia ihmis- ja myyjämassoja liikuttelevaa messukulttuuria seuraamalla voi hyvin aistia, kuinka laajasta epidemiasta on kyse. Myös Suomessa alan kokoontumisia järjestetään sesonkikausina useita kertoja kuussa, mm. nyt huhtikuussa Hämeenlinnassa, Porvoossa, Turussa ja Helsingissä – toukokuussa ovat vuorossa ainakin Hyvinkää sekä Lempäälän Ideapark. Ja kauppa käy.
Oma jännittävä oheisilmiönsä on levykaupanteon siirtyminen internetiin. Siinä missä perinteiset musiikkidiilerit ovat kilpaa tuskailleet digi-haasteitaan, ovat yksityisistä keräilijöistä koostuvat yhteisöt osanneet hyödyntää bitti-avaruuden mahdollisuuksia käytännössä siitä lähtien kuin koko verkkojättiläinen on ollut jossakin muodossa olemassa. Sitä ennen sain minäkin, 80-luvulta aina seuraavan vuosikymmenen lopulle saakka, kamppailla aivan riittämiin mitä sekavimpien postimyyntilistojen, pikkupräntillä painettujen sanomalehti-ilmoitusten sekä kirjekuoriin piilotettujen setelinippujen kanssa, ja odotella sitten usein jopa kuukausia levypakettia saapuvaksi, pystymättä koskaan olemaan täysin varma siitä, missä kunnossa arvokuljetus viimein kotiutuisi, tai edes sitä, mitä tilattu pahvikääre tarkasti ottaen edes sisältäisi. EBay ja muut globaalit online-myyntisivustot yhdistettynä Youtuben tapaisiin suoratoisto-aarreaittoihin sekä discogs.com -tyylisiin levytysdatapankkeihin muodostavat kertakaikkisen tappavan kombinaation, jota ilman ei nykypäivänä voisi enää edes kuvitella ryhtyvänsä vinyylinhankintapuuhiin. Tämänhetkisessä tiedon- ja materianrunsauden viidakossa todellisten ”diskofilistien” hamstrausharrastuksessa piisaa kuitenkin yhä vanhaa kunnon vaaran ja seikkailun tuntua.
Nimittäin, jos vinyyli-LP onkin nostanut viime vuosina jopa valtatrendinä päätään, ei buumi ole vielä likimainkaan tavoittanut keräilijäpiirien mielestäni ehdotonta kuninkuusformaattia, 7-tuumaisia single- ja EPlevyjä. Monarkiasta voidaan puhua myös sikäli, että yhä edelleen vain harvat ja valitut esimerkiksi juuri levymessuasiakkaista jaksavat kohdistaa aitoa mielenkiintoaan ”pikkumustiin” – selvästi hanakammin he vaikuttaisivat ohjautuvan tusinalle tuumamitallle optimoitujen albumilaarien hipelöintietäisyydelle…
Blues Newsiin aika ajoin palautettavaksi toivottu 90-lukuinen ”BN autiolla saarella” -artikkelisarja pohjautui sekin etupäässä lehtemme keräilijäpersoonien sinkkukokoelmista poimittuihin suosikkikappaleisiin. Herran vuonna 2015 lienee vihdoin aika tarttua pelottavaa härkää omin lapasin sarvista ja paljastaa vaatimaton Autiosaarilistani… niin, netissäpä tietenkin: www.bluesnews.fi/autiosaari_petehoppula.htm!
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 2/2015)
